Aamulla heräsin ennen kuutta. Oli vielä pimeää ja niin pirun kylmä. Työt kutsuivat, mutta eivät tarpeeksi vaativasti. Vedin peiton korville ja jatkoin unia.

Klo 7.15 kello soi uudestaan. Kävin herättämässä lapset ja menin takaisin peiton alle. Vieläkään en jaksanut nousta.

Klo 8.00 auringon kajo osui huoneeseen ja vaivoin sain itseni kammettua ylös. Lämmin sänky tuntui niin houkuttelevalta!

Klo 8.40 kävelin juna-asemalle. Taistelin itseni kanssa, että en olisi mennyt autolla. Rakastan ajaa yksin autoa ja kuunnella Suomi-popin aamulypsyä ja nauraa juontajien hulvattomille jutuille.  Lisäksi pääsen puoli tuntia nopeammin töihin. Mutta sisäinen eko-ihminen vei voiton ja onneksi niin. Maassa oli kaunis kuura ja ilma pienen pakkasen raikasta! Kaunista!

Työt sujui painoillaan.  

Sitten illalla olikin kiva tulla pimeässä takaisin kotiin. Koukkasin lähikaupan kautta ja innostuin ostamaan tarjoustuotteita pari kassillista, halvalla kun sai :D Kotiin kävellessäni kirosin pilkkopimeitä kujia. Taitelin korkeakorkoisilla saappailla liukkaalla kujalla ruokakassit kädessä ja odotin milloin vedän lipat ja katkasen niskan. Onneksi selvisin. Pientä extremeä tylsään arkeen :P

Kotona oli levoton teini odottamassa. Pienempi oli kaverilla. Laitoin ruoan ja käperryin sohvalle viltin alle. Pimeys vei taas voimat, enkä jaksanut lähteä lenkille.

Mutta sentäs on hyvä mieli eikä ahdista. Jospa tää tästä.